Äitihaava
Äitienpäivään ajatuksia äitisuhteen haavojen merkityksestä parisuhteen muodostukseen. Äitienpäivänä jokainen ehkä hetken edes muistelee omaa äitiään. Niin Uusioneitikin. Hän menetti oman äitinsä lapsensa. Ihana, rakas, lämmin äiti oli yhtenä päivänä poissa. Lapsen on vaikea ymmärtää kuoleman lopullisuutta. Menetys hiipii päivien, viikkojen, kuukausien ja vuosien kuluessa syvemmälle ja syvemmälle sisimpään. Äitiä olisi monesti kaivattu. Kamalaa on joutua elämään ilman äitiä, mutta varmasti kamalampaa olisi ollut elää kylmän äidin kanssa. Uusioneidin äiti oli ollut kaikkea muuta kuin kylmä. Ihan tuulesta temmattuja eivät ole lapsuudentraumat. Uusioneidin kohdalla äidin kuolemasta alkoi lopullisten jäähyväisten ketju joista jokainen jätti oman arpensa. Miten joku jota koko sydämestään rakasti olikin äkkiä poissa? Noin vaan, mitenkään varoittamatta. Sitkeästi oli aina noustava uuteen päivään, uskottava parempaan huomiseen ja yritettävä jatkaa eteenpäin. Paljon piti virrata vettä joessa enn...