Äitihaava

Äitienpäivään ajatuksia äitisuhteen haavojen merkityksestä parisuhteen muodostukseen.

Äitienpäivänä jokainen ehkä hetken edes muistelee omaa äitiään. Niin Uusioneitikin. Hän menetti oman äitinsä lapsensa. Ihana, rakas, lämmin äiti oli yhtenä päivänä poissa. Lapsen on vaikea ymmärtää kuoleman lopullisuutta. Menetys hiipii päivien, viikkojen, kuukausien ja vuosien kuluessa syvemmälle ja syvemmälle sisimpään. Äitiä olisi monesti kaivattu. Kamalaa on joutua elämään ilman äitiä, mutta varmasti kamalampaa olisi ollut elää kylmän äidin kanssa. Uusioneidin äiti oli ollut kaikkea muuta kuin kylmä.

Ihan tuulesta temmattuja eivät ole lapsuudentraumat. Uusioneidin kohdalla äidin kuolemasta alkoi lopullisten jäähyväisten ketju joista jokainen jätti oman arpensa. Miten joku jota koko sydämestään rakasti olikin äkkiä poissa? Noin vaan, mitenkään varoittamatta. Sitkeästi oli aina noustava uuteen päivään, uskottava parempaan huomiseen ja yritettävä jatkaa eteenpäin. Paljon piti virrata vettä joessa ennenkuin Uusioneiti ymmärsi miten tämä kuolemien ketju oli Uusioneitiin vaikuttanut. Hän oli pelännyt hylätyksi tulemista, oli ollut aina valmis auttamaan muita, oli yrittänyt olla tarpeellinen ja lopulta täysin uupuneena vaikean parisuhteen loppumetreillä hakeutunut peiliin tuijoteltuaan avun pariin. Miksi annoin toisten talloa rajojani? Miksi en puolustanut itseäni? Miksi uskoin sinisilmäisesti toisten ihmisten olevan aidosti rehellisiä kun itsekin olin?

Alkoi omaan elämään opettelu. 

Tässä on mun raja. Voit tehdä mitä vaan, mutta tämän yli, minun yli et kävele.

Tähän saumaan alkoi Uusioneidin sinkkuelämä. Muutaman kuukauden omilla jaloillaan seisomisen jälkeen oli ollut aika lähteä ihmisten ilmoille.

Voi miten ihanaa se oli ollut! 

Kauniita sanoja, mukavia miehiä, ei mitään pakkoa sitoutua kehenkään toiseen.

Uskallusta sanoa mitä halusi.

Uskallusta olla sellainen kuin on.

Oikeastaan tästä rajojen asettamisesta sai tämä blogikin sysäyksen alulleen.

Sinkkuelämän valojen vastapainoksi oli myös varjoja. Ne varjot tulivat siitä uskomuksesta, että rehellisyys lisää rehellisyyttä, toisin sanoen luottamuksesta väärään ihmiseen. Eihän automaattisesti rehellisyyteen vastata rehellisyydellä. Näin pidemmän ajan jälkeen taaksepäin katsottuna huomaa, että se tuttuus joka Kiihkeässä oli vetänyt puoleensa oli se hänen äitihaavansa. Siinä jotain vaille jääneessä lapsesta aikuisen miehen sisällä kumpusi se tuttuus joka Uusioneitiin oli vedonnut. Oli tullut tarve olla toiselle hyvä ja "pelastaa" Kiihkeä. 

Nyt on helppo sanoa, että oma oppisen tie oli vielä kesken ja se suorastaan huusi tälläista kokemusta. Pitihän sen elämän näyttää, että kaava oli toimimaton ja siitä oli jo aika päästää irti. Ei ketään toista voi välittämisellä pelastaa jos toinen on omassa matkassaan alkutekijöissään tai ei ole edes ajatellut lähteä työstämään omia haavojaan. Kiihkeähän ei kenestäkään pystynyt välittämään satuttamatta. Hän sai nautintoa siitä, että hänellä oli näitä panokavereita joista jokainen kuvitteli olevansa varmastikin enemmän kuin panokaveri. Uusioneitiä lukuunottamatta. En tiedä kuinka rehellisiä muut Kiihkeälle olivat, mutta Uusioneiti oli ollut rehellinen. Kertonut kun suhde vanhempaan mieheen oli alkanut, että enää ei voitaisi tapailla, ja että Uusioneiti oli halunnut katsoa mihin suhde vanhempaan mieheen olisi johtanut. Kun se ei sitten ollut johtanut mihinkään, suhteessa oli tullut nopeasti vastaan se, että ikäero oli ollut liian suuri jotta suhde olisi voinut toimia molempia tyydyttävällä tavalla, oli Uusioneiti senkin kertonut. Kiihkeä ei ollut ollut hänen ns. ainoa korttinsa ja niin kauan oli mennyt hyvin kunnes Uusioneiti oli tajunnut kiintyneensä Kiihkeään jonka kanssa hänellä ei kuitenkaan olisi ollut minkäänlaista tulevaisuutta, sillä eihän mikään suhde olisi hyvä ilman, että siinä olisi molemmilla samanlainen halu sitoutua ja olla uskollinen. Tätä ei kummallakaan ollut ollut.

Rakkaus oli tuntunut Uusioneidistä sellaiselta, että sitä hän ei ollut elämäänsä kaivannut. Liian kovasti oli sattunut aikaisemmassa elämässä, liian rankkaa olisi ollut potea sydänsuruja. Kuitenkin matkalla kohti omaa eheytymistä oli pitänyt kohdata oppitunti jonka Kiihkeä oli tarjonnut. Sen oppitunnin tärkeintä antia oli se, että omat rajat piti pitää. Jos toinen panosuhteen osapuoli ei pystynytkään kohtamaan tekojaan ja sanojaan, ja halusi edelleen uskotella muille Vakinaisille ties mitä uskottelikaan, niin Uusioneiti ei ottaisi vastaan Kiihkeän suunnalta mitään epärehellistä. Koko yhdessä vietetty aika, ne naurut ja hauskat viestit, kiihkeät hetket sängyssä, ne kaikki sai yrittää vääntää joksikin muuksi, kunhan ei sitä väännettyä omaa totuuttaan Uusioneidin silmille heittäisi. Muut uskokoon mitä uskoo, ja niinhän he todellakin tekivät. Vakinainen 1 oli 5 vuotta paneskellut Kiihkeän kanssa, oli halunnut sitoutua, mutta ei ollut sitä Kiihkeästä kuitenkaan saanut irti. Silti hän jatkoi epäsuhdetta mieheen. Ehkä hänellä matka omaan arvostukseen oli vielä kesken, tai sitten hän halusi uskoa edelleen jotain minkä sisimmässään tiesi valheeksi. Häntä oli kusetettu vuosien saatossa lukuisia kertoja. Sitten oli Vakinainen 2 joka oli halunnut roikkua Kiihkeässä, ja roikkui edelleenkin, vaikka Kiihkeä oli häntä pettänyt lukuisia kertoja. Oli ollut nettideittiprofiileja, oli ollut toisia naisia joka kerta senkin jälkeen kun hän oli jäänyt tekosistaan kiinni, ja tulisi edelleen olemaankin, mutta niinhän se on, että jos et itse osaa itseäsi arvostaa niin sen mukaisesti tulet myös kohdelluksi.

Vakinainen 2 oli kertonut, että Kiihkeä ei ollut hänen tyyppisensä, muut saisivat pitää. Seksiä hän ei ollut välittänyt Kiihkeälle antaa väliin pitkiinkään aikoihin. Ja juuri hänessä kylmän äidin äitihaavainen mies sitten roikkui. Tylytystä ja väheksyntää, sitä Kiihkeä halusi osakseen. Vaikea äitisuhde olisi ehkä korjattavissa jos oikein sinnikkäästi olisi mielinkielin. Ja kun "äidin" silmä vältti, niin oli helppoa kääntyä hakemaan seksiseuraa Tinderistä. Siellä Kiihkeän valtava seksidraivi oli saanut ottaa vallan ja siellä hän oli uskaltanut tunnustaa mitä kaipasi ja sitä kautta hän uskalsi tavata naisia jotka myöskin olivat seksiseuraa vailla. Näihin naisiin sai tyhjentää paitsi kassinsa niin myös lisätä lukuja kaadettujen kirjaan.

Kiintymyssyhdeteorioihin kannattaisi jokaisen perehtyä. Pysähtyä miettimään miksi toimii kuten toimii ja mitä elämässään haluaa itse tehdä ja miten elämäänsä elää. Elämän oppitunnit voi käyttää hyödyllisesti. On varmaan turha edes yrittää kuvailla sitä tunnetta kun huomaa miksi on pitänyt käydä läpi sellaisia kokemuksia kuin on joutunut kokemaan. Siksi, että osaa arvostaa sitä hyvää mikä väistämättä jokaisen kohdalle joskus osuu.