Älä tule paha ero, tule hyvä ero

Ero. Sellainen oli jokaisella Ihanaisella takanaan. Erotarinoita oli yhtä monta kuin erojakin. Oli hyviä eroja, huonoja eroja, helvetillisiä eroja. Jokainen ero oli omanlaisensa ja oli tuntunut erilaiselta.

Uusioneiti oli eronnut kerran avioliitosta, kerran avoliitosta ja sitten oli niitä muita eroja. Viimeisimmän pitkän parisuhteen ero oli opettanut eniten. Oli ollut pakko työstää ihan juurtajaksain sitä miksi Uusioneiti oli päätynyt siihen tilanteeseen jossa silloin oli. Olihan suhde ollut muutenkin vaikea, hyvin haastava ja repivä. Kauhea! Jos ihan jälkikäteen sitä kuvailisi. Ero siitä suhteesta oli ollut ihan suhteen näköinen; huono. Eron hetkellä viimeistään tajuntaan hyökkää se millainen ihminen siinä suhteessa on ollut sekä itse että millainen se toinen on ollut. Vaikean suhteen huono ero oli noudattanut samaa linjaa kuin koko suhdekin eli Uusioneiti oli ymmärtänyt miestä joka ei ollut halunnut ymmärtää oikeastaan yhtään mitään. Oli ollut pakko hyväksyä se, että erosta ei saisi hyvää. Toisen puolesta ei voinut päättää, että erosta voisi sopia keskustellen, hoitaa yhteiset asiat asiallisesti ja toivottaa hyvää jatkoa. Oli ollut pakko tyytyä siihen, että ratkaisut oli tehtävä itse ja tekipä niin tai näin, niin varmasti siitä kuuli jälkeenpäin. Onni onnettomuudessa oli ollut se, että suhteessa ei ollut mitään yhteistä omaisuutta tms. jaettavana. Mies oli jättänyt Uusioneidin luokse omia tavaroitaan eikä aikonut niitä hakea pois. Uusioneiti hävitti niitä sitten ja huomasi, että niinhän suhteessakin oli ollut. Toinen teki mitä lystäsi ja Uusioneiti oli siivonnut jäljet. Itkut oli kuitenkin jo itketty ja elämässä oli taas valoa ja iloa, helppoutta hengittää. Ennen eropäätöstä oli ollut pitkä ahdistava kausi jolloin Uusioneiti oli voinut huonosti ja ollut hyvin väsynyt. Pelotti hypätä pois, mutta kun jääminen alkoi myös pelottaa niin ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hypätä.

Hyppääminen oli kannattanut. Usko itseen oli noussut ja luottamus siihen, että yksinkin pärjäisi. Sillä niin siinä oli käynytkin!

Niin, ne muut erot. Ensimmäisestä seurustelusuhteesta oli ollut vaikea erota. Siinä oli tullut takkiin niin monella tapaa. Poikaystävä oli ollut uskoton ja epärehellinen. Luottamus oli rikottu ja se sattui ihan järkyttävän paljon. Kipuilujen jälkeen oli ollut pakko todeta, että oli parempi kun tästä poikaystävästä pysyttelisi mahdollisimman kaukana. Ystävyyttä ei ollut edes jaksanut harkita. Miksi olisi halunnut pitää elämässä mukana ihmistä jonka näkeminenkin satutti?

Sitten se surkea avoliitto nuoruusvuosina. Tyyppi oli ollut päällepäsmäri, komenteleva ja lopulta vielä väkivaltainenkin. Hampaanpalasia syljeskellessään nuori Uusioneiti oli ymmärtänyt, että se siitä sitten. Ei maksanut vaivaa olla sellaisen tyypin kanssa joka keskusteli nyrkein. Siihen aikaan alkoi hahmottua se, että oli Miehiä ja sitten oli "miehiä". Oppirahoina tuli roppakaupalla järkeä ja halu edetä rauhallisesti olipa mies kuinka ihana tahansa. Kaikkien vuosien jälkeenkin Uusioneiti piti tätä tyyppiä edelleen ihan paskajätkänä, mutta oli kuitenkin yhteisten ystävien myötä ollut tämän tyypin kanssa joitakin kertoja yhteisissä illanvietoissa. Ne olivat sujuneet ihan hyvin. Paskajätkä oli Uusioneidille merkityksetön, aivan sama oliko hän olemassa vai ei. Yksissä kekkereissä Uusioneiti oli jopa hoitanut tämän Paskajätkän kolmea poikaa kun tyyppi itse oli ollut liian humalassa huolehtiakseen heistä. 

Avioero oli ollut alkuun hyvä ero. Lasten isän uusi naisystävä oli joitain suhmuroita alkuun järjestänyt, mutta pääsääntöisesti kanssakäyminen lasten isän kanssa sujui hyvin. Eroa ennen ja eron aikaan oli puhuttu paljon. Oli oltu rehellisiä. Arvostus rehellisyyttä kohtaan oli puolin ja toisin kovaa. Oli ollut pakkokin olla rehellinen koska oli yhteisiä lapsia. Lasten asioiden haluttiin sujuvan hyvin. Uusioneiti oli joutunut ennen eroa kovaan paikkaan sillä hänen oli ollut pakko tunnustaa lastensa isälle, että hänellä oli voimakkaita tunteita toista miestä kohtaan. Siinä käytiin läpi muutamassa päivässä varmaan kaikki tunteet laidasta laitaan. Silti tämä suhteessa ollut avoin rehellisyys oli juurikin se ydin jonka ansiosta vieläkin pystyttiin olemaan väleissä. Tai yhdessä oli sovittu millaiset välit pidettäisiin. Asialliset. Alkuun oli tuntunut oudolta, että ei ollutkaan enää samanlaista jaettua vanhemmuutta kuin ennen. Ei ollut Uusioneidin asia kommentoida lasten isän tekemisiä tai mitä hän lasten kanssa puuhaili. Hän oli edelleen hyvä isä lapsilleen. On sitä edelleenkin. Eropapereita allekirjoittaessa molemmilla oli ollut uudet suhteenalut jo käsillä. Niistäkin oli puolin ja toisin molemmat tietoisia. Uusioneiti oli tuntenut helpotusta; ihanaa, että lasten isälläkin oli joku! Lasten eteen näitä uusia ihmisiä ei tuotu heti eikä kiireellä. Hyvän eron ydin oli ollut avoimuus avioliiton aikana molempien tunteista, rehellinen keskustelu vaikeistakin asioista ja halu säilyttää kunnioitus toiseen. Ihan hitokseen hyvä ero! 

Palataan siihen kamalaan eroon. 

Sen jälkeen oli siis pitänyt tutustua syvemmin itseen. Miksi sydän oli riekaleina? Miksi huonossa suhteessa oli pitänyt kitua niin kauan, miksi siitä ei ollut osannut irrottaa? 

Niin... Kun oli elänyt elämää jossa ne tärkeimmät ihmiset olivat viereltä hävinneet lopullisesti, niin olihan erokin kuin kuolema. Lopullinen, selittämätön ja raaka. Piti opetella suojelemaan itseään. Pieni tyttö jossain kaipasi lohtua ja aikuisen itsen tehtävä oli tukea ja lohduttaa. Tätä Uusioneiti harjoitteli. Tuli vahvemmaksi ja elämänilo palasi. Ymmärrys itseä kohtaan oli tärkeää. Kaikesta oli aina selvitty ja selvittiin. Elämä toikin eteen sinkkuaikana tilaisuuksia harjoitella itsekunnioitusta ja oman itsensä suojelua.

Oli pieni suhteenpoikanen joka aika nopeasti kuitenkin laantui. Asiasta puhuttiin rehellisesti ja siitä jäi mahtava palkinto eli mies jäi ystäväksi. Tämä ystävyys oli tärkeää Uusioneidille ja yhdessä puhuttiin kaikenlaista aina parisuhteista, treffailuista ja musiikista alkaen. Yhdessä käytiin välillä lenkillä, välillä leffassa. Uskouduttiin ja tuettiin. 

Sinkkuaikana oli tapahtunut myös oppitunti fwb-suhteesta. Sellainen olisi ihan mukava ja käytönnöllinen, ennenkaikkea nautinnollinen, mutta sitä ei kannattaisi päästää tunnetasolle. Jos niin kuitenkin kävisi, niin siitäkin pitäisi olla rehellinen. Kiihkeän kanssa oli kuitenkin käynyt niin, että Kiihkeä itse ei ollut pystynnyt rehellisyyteen. Tämä tuntui edelleen käsittämättömältä kun Uusioneiti ajatteli koko suhdetta. Sehän oli perustunut Uusioneidin käsityksen mukaan rehellisyydelle, ei ollut mitään pakottavaa tarvetta esittää mitään, ei ollut mitään siteitä tai sopimuksia. Kaikenlisäksi Kiihkeä oli ollut Uusioneidin käsityksen mukaan tunneälykäs, älykäs noin muutenkin, suora ja omannut samanlaiset arvot kuin Uusioneitikin. Saattoi tietysti olla, että kaikki se oli vain Uusioneidin kuvitelmaa, mutta intuitio siitä, että kaikki ei ehkä ollutkaan kuten Kiihkeä oli sanonut, oli ollut ajoittain hyvinkin vahva. Miksi ihmeessä Uusioneiti oli silti kerta toisensa jälkeen mennyt Kiihkeän luokse? Elämä oli halunnut antaa oppitunnin. Ei voinut olla muuta syytä. Valheiden verkossa ei voi kukaan elää onnellisesti ja Uusioneiti oppi, että hyvältäkin vaikuttava ihminen voi olla itselle huonoa seuraa. 

Joopa joo. Ne miehet jotka olivat eniten satuttaneet olivat olleet alusta alkaen jotenkin tutunoloisia. Jotain tuttua, jotain josta ei saanut oikein kiinni... Nyt Uusioneiti tiesi mitä se tuttuus oli. Nämä miehet olivat kaikki satutettuja, kaipasivat jotain mitä vaille olivat jääneet ja olivat jollain lailla autettavia. Siinä se! Siinä vastaus siihen mitä Uusioneiti ei enää elämässään halunnut kohdata. Hän ei halunnut olla enää kenenkään auttaja. Hän voisi kyllä konkreettisesti auttaa, sitähän hän teki mielellään, mutta ei hän halunnut yrittää paikata miehiä joilla kaikilla oli jokin syvä parantumaton haava sisällään. Oli ihan todella paljon mukavampaa ajatella elämää ja touhuiluja yhdessä, ja yhdessä eteenpäin katsoen kuin suhteessa, jossa toinen käytti toista ja toinen yritti olla tarpeellinen toiselle. Ei Uusioneiti halunnut valuttaa elämänhiekkaa tiimalasissaan siihen, että odottaisi jonkun miehen tallovan häntä jalkoihinsa. Tallokoot muita jos eivät osanneet omaan itseensä katsoa!

Nouskaa naiset sorron yöstä! Tai jotain. Itsensä arvostaminen ei maksa mitään. Siihen ei tarvita tekoripsiä tai merkkivaatteita. Ole oma itsesi, olet hyvä sellaisena. Etsi iloa ja valoa, sitä löytyy aina. 

Jos tekee oikein tiukkaa niin hae apua. Se kannattaa. Erilaisia eroryhmiä ja eroseminaarejakin on. Matka itseen on tärkein matka minkä voi tehdä ja joskus ero on siihen laukeiseva tekijä. Se pettävä ex ei yksin ollut eron syypää jos erolle ylipäänsä syyllistä tarvitsee hakeakaan.