Romantiikan kukkasia

Lauantai-ilta. Kännykkä piippaa whatsappviestin merkiksi.

"Täällä on ruusuja. Ja hän haluaa tietää missä mä olen ollut kun en ole ollut puhelimen tavoitettavissa. Apua..."

Romantiikkaa, joopa joo. Kun se osuu kohdalleen niin se on mahtavaa, mutta kun se ei osu kohdilleen niin sitten se on huonompaa hiihtokenkää.

Uusioneiti oli itse enemmän tekojen kuin sanojen perään. Todella romanttiselta tuntui esimerkiksi kävellä keskelle yllätystä. Näin oli joskus päässyt käymään. Kotiin tullessa ulko-oveen oli teipattu postikortti jossa oli lukenut, että pakkaa mukaan uimavermeet ja yhden vuorokauden ajaksi tarvittavat vaihtovaatteet ynnä muu tarvittava. Miesystävä oli tullut noutamaan Uusioneitiä ja vei hänet järven rannalle vuokramökille. Mökillä odotti kuohuviini kylmässä ja valmiiksi katettu pöytä. Oli ollut ihanaa katsoa kun mies hääri keittiössä ja ulkona kesäyön auringon viimesäteet olivat peilanneet järven pintaa. Vuorokausi oli ollut todella ihana. Oltiin oltu lähekkäin ja rakasteltu kerta toisensa jälkeen. Ihan täydellinen reissu! 

                          

Hyvältä oli tuntunut myös tilanne jossa Uusioneiti oli ollut menossa juhlille joissa hän tiesi olevan ihmisen jota hän ei olisi halunnut tavata. Juhliin meneminen oli arveluttanut; mitä mieltä olisi mennä jos palkaksi saisi pahan mielen? Toisaalta jos olisi jättänyt menemättä niin olisi alistunut sille kurjalle fiilikselle ja antanut ikäänkuin luovutusvoiton sille henkilölle joka omilla teoillaan oli aiheuttanut niin paljon mielipahaa ja harmia. Uusioneiti oli siis päättänyt mennä. Turvalliselle hän oli sanonut, että juhlissa ei huvittaisi olla kauaa, ja että jos hänelle tulisi olo, että nyt olisi lähdettävä, niin sitten hän vaan lähtisi. Juhlapaikan ovella Turvallinen oli ottanut kädestä kiinni ja puristanut. Uusioneiti ei ollut yksin, Turvallinen olisi vierellä. Pieni teko, mutta äärettömän rohkaiseva ja omalla tavallaan romanttinen. Miehekästä on olla naisensa tukena!

Sinkkuaikana oli kerran kohdalle osunut mies joka oli ollut huomaavainen ja halusi kaikintavoin osoittaa olevansa kiinnostunut Uusioneidistä. Jo ennen ensimmäisiä treffejä mies oli nähnyt vaivaa ja valmistanut korun jossa komeili kuvio joka oli Uusioneidille merkityksellinen. Tämä kuvio oli Uusioneidillä pienenä tatuointina ja sillä oli tarinansa. Koru oli upea, ja Uusioneiti piti siitä kovasti. Niin kiltti ja mukava mies... Ensimmäiset (ja viimeiset) treffit kestivät seuraavaan iltapäivään saakka. Siihen mennessä romanttisuus valui korvista ja puristi kurkkua. Yhteinen yö oli vietetty intiimisti. Aamulla mies soitatti RnB -musiikin rakkauslauluja. 

Apua, apua, apua!!!

Ei näin paljon, ei näin nopeasti.

Mitä ihmettä?!?

Romanttiseksi, hyväntuuliseksi tarkoitettu aamuhetki sai Uusioneidin säikähtämään. Ei hän ollut yhden yön jälkeen rakastunut. Tai mitään muutakaan... Romantiikka tappoi romanssinalun? Niin siinä nimittäin kävi.

Sitten oli ne romantiikan hetket jotka olivat ehkä juuri tapahtumahetkellä tuntuneet mukavilta, mutta jälkeenpäin oli sattunut jotain joka teki niiden hetkien muistoista lähinnä irvokkaita. Niinkuin nyt vaikka Kiihkeän mökkiterassilta järven katselu. Ihan kaunista, mutta se, että samalla terassilla istuksi myös muitakin naisia ihailemassa järvimaisemaa sen yhden ja saman miehen kanssa. Yök..! 

Se Ihanainen joka säikähti ruusupuskaa ja kyselyitä siitä missä hän oli ollut kun ei ollut vastannut puhelimeen päätyi omanlaiseensa ratkaisuun. Hän kertoi miehelle, että häntä ei ruusupuskalla omisteta, että hän ei ole tilivelvollinen kenellekään eikä aio ollakaan. Hän ei pitänyt mustasukkaisista omistamishaluisista piirteistä edes parisuhteessa saatikka sitten tapailuasteella olevassa suhteessa. Jos ruusut oli tarkoitettu romanttiseksi eleeksi niin ne eivät toimineet tenttaamisen parina siten kuten mies oli ehkä itse ajatellut. 

Romantiikka on vaikea laji jos sen tarkoitusperät eivät ole sittenkään toisen ilahduttaminen vaan toisen omistaminen tai yritys sitoa toista itseensä.