Mun, sun ja sen elämät

Kun tässä blogissa näitä Uusioneidin ja Ihanaisten elämiä on käsitelty, niin väistämättäkin täällä on tekstejä joista joku henkilö voi itsensä tunnistaa. Siitä on tullut nyt eräältä henkilöltä palautetta. Ymmärrän palautteen täysin. Tosin kun nämä postaukset eivät kerro henkilöiden nimiä, ikiä, asuinpaikkoja tai ammatteja, niin heitä ei edes naapurit näistä teksteistä tunnista. Ei edes siitä kuvasta jossa on järvimaisemaa. Sitä samaa jota muutkin naiset ovat katselleet.

Olen neuvonut osallisia olemaan lukematta blogia jos postauksista tulee paha mieli. Olen päätellyt, että tulee koska messengerviestiketjua estetään, sitten taas avataan keskustelulle ikäänkuin odottaen yhteydenottoa, sitten otetaan itse yhteyttä, sitten taas estetään keskustelu jne. Aikuisia ihmisiä tässä kai ollaan vaikka se facebook-profiilin esto/ eston poistaminen/ uudelleen estäminen voikin tuntua ehkä hyvältä? En ymmärrä miksi ketään pitäisi tässä alkaa vihaamaan tai jäädä vatvomaan huonoja fiiliksiä. Tapahtunut mitä tapahtunut. Omassa elämässäni on paljon merkityksellisempiäkin ihmissuhteita kuin joku onneton panosuhde jossa oli monta osallista. Olin mielelläni siinä osallisena ja nautin ihan monellakin tapaa, uskoin ihan vilpittömästi Kiihkeän olevan hyvä tyyppi, mutta takkiinhan siinä tuli. Rehellisyys on kova arvo ja siitä en voisi tinkiä joten kun homma oli valheilla kuorrutettu niin se siitä sitten. Silti muistelen hyvällä hienoja kokemuksia. On niistä minulle iloa ollut nytkin.

En myöskään tunne tarvetta dissata Vakinaisia nrot 1 ja 2. Uhreja oltiin kaikki. Tässä blogissa olen oikonut niitä Kiihkeän esittämiä valheita joita hän totuuksina esitti koska en suostunut kantamaan pahiksen viittaa tässä. Niin totaalisen täynnä olen ollut näitä miehiä joille vastuun kantaminen omista tekemisistään on mahdotonta, että Kiihkeän kohdalla päätin, että tätä paskaa en sitten enää niele. Valehdelkoon ihan mitä vaan ja kenelle vaan, mutta kun niihin liitettiin minut, niin en suostunut jäämään hänen vajavaisuuksiensa syntipukiksi. On ihan sitten jokaisen mukana pyörineen naisen oma asia kuinka paljon on valmis valheita uskomaan. Täältä voi lukea kuinka hän on kanssani itse toiminut. Melkoisen aktiivinen toimija hän oli, vaikka näinhän sitä(kään) ei ole toisille esitetty. 

Tässä näitä tekstejä läpi selatessani olen ajatellut, että esimerkiksi Auervaara-Kiihkeän seikkailuissa mukana olleet tai olevat naiset eivät saa itse kertoa omaa näkemystään siitä miten ovat kokeneet roolinsa siinä kuviossa. Koska tämä blogi on nimenomaan Uusioneidin ylläpitämä, niin eihän täällä toiset ääneen pääsekään. Kukin kertokoon omat asiansa miten haluaa.

Blogissa on paljon muutakin kuin vain nämä Auervaara-Kiihkeän kuviot. Tämä kun on kuitenkin jo onneksi taakse jäänyttä elämää eikä hänen valheensa ja nykymenonsa hetkauta suuntaan tai toiseenkaan. Jokaisella täällä on valta päättää mitä elämässään haluaa ottaa vastaan ja miten haluaa itseään kohdeltavan; jos vastaanottaa paskaa käytöstä niin sitä myös saa. Voihan sitä sovittaa kultareunuksia mille tahansa tarinalle jos haluaa, mutta ei se asioita mihinkään muuta. Valheita valheiden perään voi luoda jollekin turvaa jos ei pysty katsomaan totuutta silmiin. Niin paskat kuviot kun Kiihkeänkin todellisen karvan paljastumiseen liittyy, niin silti se oli siunaus. Alkuun vitutti, että oli niin tyhmä, että oli uskonut kaiken paskan, mutta sitten ymmärsin, että eihän se minusta tyhmää tehnyt. Toinen vaan on valehtelija. Eihän sitä niinkään voi elää, että epäilee kaikkea. Vakinainen 2 ei varmasti sääliäni kaipaa, mutta en voi olla ajattelematta sitä miten pahalta on täytynyt tuntua kun uskoo toisen uskollisuuteen kerta toisensa jälkeen, ja turhaan. Tai miltä tuntuu kun lähtee miehen kanssa yhteiselle etelän lomalle ja molemmilla on vielä lapsetkin mukana, ja sitten mies viestittelee sieltä ainakin kahdelle naiselle kuinka kaipaa seksiä heidän kanssaan. Lapset vielä tuossa kuviossa mukana...  Ei mitään järkeä. Toisilla vaan on sellaisia taipumuksia tai tarpeita, että yksi nainen ei riitä. Ei kai siinä mitään kunhan ei satuta toisia siinä samalla. Uusioneidin edellinen pitkä parisuhde oli ollut tosi vaikea ja sitä helpotuksen määrää mikä seurasi irtipäästämisestä on vaikea edes kuvata. Nämä on niitä juttuja jotka jokaisen vaan täytyy itse elää läpi ja tehdä itse omat päätökset. Voihan se olla niin, että kärsimällä saavuttaa jotain? Tosin siihen on vaikea itsekään uskoa...

Edelleen jotakuta saattaa ihmetyttää miksi blogissa jauhetaan ns. vanhaa juttua. No juuri siksi, että sen ei anneta hautautua sinne menneisyyteen Kiihkeän ja Vakinainen 2:n puolesta. Uusioneidillä oli tosi mukavaa Kiihkeän kanssa ja vaikka siinä olikin valheita mukana kuvioissa, niin ei mitään syytä ylläpitää niitä paskoja fiiliksiä enää. Koko jutusta seurasi paljon hyvää ja jäi mukavia muistoja. Olkoon ne siellä missä niiden kuuluukin olla. Menneisyydessä.

Paljon suurempi juttu kuin Kiihkeä Uusioneidin elämässä on ollut Turvallinen. Usko miehiin on edelleen säilynyt ja se myös pysyy. Turvallisen kanssa ei ahdistanut eikä tuntunut palloa jalassa. Kaipaus on kova, mutta olen myös onnellinen hänen puolestaan. Elämä kuljettaa ja kantaa, meitä molempia. Vaikka en uskokaan ihan mihin vaan, niin haluan ajatella, että jos tässä elämässä ei tule tilaisuutta kulkea yhteistä matkaa niin ehkä sitten seuraavassa. 

Ihanaa kun olette miehet olemassa! Treffielämää on hiljakseen aloiteltu. Tuskin ihan heti tulee Turvallisen veroista miestä vastaan, mutta ei tässä ole mihinkään kiirekään. Kun yksi ovi sulkeutuu niin seuraava avautuu. Jännästi tämä onkin toteutunut ilman, että itse olisi tarvinnut edes vaivaa nähdä. Eilen avasin oveni treffikumppanille jonka kanssa sain viihtyä illan ja yön. Ei yhtään huono keskiviikko ;) Tänään lupasin lähteä lenkille miehen kanssa jonka hyllytin Turvallisen tultua elämään. Ilman sen kummempia odotuksia aion ainakin viihtyä!

Kaikista suhmuroista oppii aina jotain. Tässä elämässä omalla kohdallani isoin muutos miehiin suhtautumisessa lienee se, että yhtään autettavaa sieluriepua ei enää tarvitse auttaa, ymmärtää tai jaksaa. Heillekin on omat ottajansa, mutta se en ole minä,  Uusioneiti.

Alkavan kesän odotus tuntuu jo. Kohta, ihan kohta mennään taas! Turha kantaa mukanaan menneitä, annetaan niiden jäädä sinne, vaalitaan sitä hyvää mitä sieltä löytyy ja se mikä oli huonoa, niin otetaan siitä opiksi! Ei tämä yksi ja ainutkertainen elämä ole kurjuutta täynnä, päinvastoin. Jos vaikka onkin niin, että mun, sun, sen ja hänen elämät on jossain kohtaa kohdanneet, niin kenenkään elämä ei ole siihen pysähtynyt. Eteenpäin, eteenpäin!

Hyvän kautta naiset, myös te Vakinaiset 1 ja 2. Onnea elämiinne <3