Mitä jos..?
Ensimmäinen kohtaaminen tapahtui vuosia sitten. Kesäloman jälkeen töihin palatessa Hän oli siellä. Hän oli osa tulevaa työtiimiäni. Ensimmäisen viikon jälkeen ilmassa oli jotain, mitä? Tilanne oli hämmentävä. Kaikki alkoi samanlaisesta huumorista, hiljaisista hymyistä ja muiden ohi kohtaavista katseista; ahaa! Hän ymmärsi mitä ajattelin!
Hän oli kiehtova. Aluksi siinä ei ollut mitään työystävyyttä kummallisempaa. Oli kiva tulla töihin!
Sitten se tapahtui. Muutos, jota ei halunnut ja johon ei pystynyt vaikuttamaan. Ensin se leijui uhkana kaiken yllä. Ehkä Hänet siirrettäisiin toiseen yksikköön. Tai ehkä ei sittenkään. Kukaan ei tiennyt mitä tulisi tapahtumaan. Liian monta liikkuvaa osaa.
Voi harmi! Halusin pitää Hänet tiimissäni. Hän oli hauska, ahkera, toiset huomioiva ja hyvä siinä mitä teki.
Lähestyvä mahdollinen siirto toi mukanaan ikävää epävarmuutta ja levottomuutta. Hämärässä varastossa hän koski hellästi selkääni ja kuiskasi nimeni. Hän halusi kertoa jotain. Hän halusi enemmän. Hänellä oli tunteita. Hän halusi tavata työajan ulkopuolella.
Siis mitä???
Hän oli kiinnostunut sillä tavalla???
A P U A !!!
Ennenkuin ehdin vastaamaan hän suuteli pikaisesti. Vastasin suudelmaan. Sitten peräännyin. Ei, ei ei..!!! Ei. Olin varattu. Parisuhteessa. En halunnut Häntä. Tai... Ajatus oli koukuttava, kiihottavakin, mutta koska olin varattu niin torjuin Hänet. Hän ymmärsi, mutta kertoi, että oli silti halunnut avautua. Ehkä olisinkin vastannut myöntävästi. Eihän sitä olisi voinut tietää.
Vajaan kahden viikon jälkeen päätös tuli. Hänet siirrettiin toiseen yksikköön. Minuakin oli kuultu siirtoon liittyen. Olin vastustanut sitä. Perustellut sitä työasioilla, mutta todellisuudessa olisin halunnut pitää hänet lähelläni. Siirtoa käsittelevässä palaverissa hän tarttui pöydän alla käteeni ja silitti kämmenselkääni. Pidättelin itkua. Kotona töiden jälkeen annoin itkun tulla ja itkin peiton alla lohduttomasti. Tiesin, että se oli sitten siinä. Hän tulisi olemaan minun oma "entä jos" -mieheni.
Siirron jälkeen hän lähetti minulle biisin ja pyysi kuuntelemaan sen sanoja.
Vuosien saatossa tiemme olivat kohdanneet välillä sattumalta. Koska molemmat pidimme samanlaisista asioista ja samanlaisesta musiikista, niin ne yhdistivät meitä. Elämäntilanteemme eivät vaan olleet puolellamme. Ehkä Häntä ja minua ei ollut tarkoitettu yhteen?
Pakko saada aina se mitä en yleensä saa
Pakkomielle, suuri tarve ja juuri sitä kaipaan
Ainoaa, puuttuvaa
Tyhjä paikka aina sille mitä en ikinä saa
Kaikki muu on korviketta ja turhaa ellen mä saa
Ainoaa puuttuvaa
Pakkomielle, suuri tarve ja juuri sitä kaipaan
Ainoaa, puuttuvaa
Tyhjä paikka aina sille mitä en ikinä saa
Kaikki muu on korviketta ja turhaa ellen mä saa
Ainoaa puuttuvaa
Yhtä en saa, yksi jää aina puuttumaan
Yhtä en saa, mut mä pidän paikkaa
Yhtä en saa, mut mä pidän paikkaa
Pakko mennä aina kauemmas kuin minne mä nään
Aidan taakse, sinne missä on
Ruoho vihreämpää
Etsimään puuttuvaa
Aidan taakse, sinne missä on
Ruoho vihreämpää
Etsimään puuttuvaa
Yhtä en…
Yhtä en saa, yksi jää aina puuttumaan
Yhtä en saa, mut mä pidän paikkaa
Yhtä en saa, yhtä en vielä ainakaan
Yhtä en saa ja muu on turhaa
Yhtä en saa, mut mä pidän paikkaa
Yhtä en saa, yhtä en vielä ainakaan
Yhtä en saa ja muu on turhaa
Ootetaan, aina vaan, jotain
Jonka jälkeen ei jää enää mitään puuttumaan
Jonka jälkeen ei jää enää mitään puuttumaan
Kommentit
Lähetä kommentti