Hu(r)vittelua
Ihanaisten keskuudessa pörrännyt Amor pisti Ihanaisten brunssihetkiä uusiksi. Seurustelevat Ihanaiset viihtyivät miestensä kanssa, illanistujaisia varten plärättiin jo useampia kalentereita kuin aikoihin. Kun eihän silloin voinut mihinkään lähteä kun oli miehen siskon väitöstilaisuus, tai nyksän exällä leikkaus, ja sitä varten lapsiviikonloput vaihtuneet.
No, jos toiset olivatkin vakiintuneet niin toisilla sitä menoa riitti muidenkin edestä.
Yksi Ihanaisista oli viettänyt kuukausia kiihkeässä panosuhteessa jossa oli päädytty kansallispuistoista veneretkien kautta aiheuttamaan pahennusta naapureissa. Kiihkeys kun tarkoitti heillä myös melko tulista seksiä. Ihanainen oli kuitenkin kyllästynyt suhteeseen ja laittoi koko hommalle pisteen ihan omanlaisellaan tavalla. Hän nimittäin lähti treffeille "Sannana" vaikka ei sitä nimeä oikeasti kantanutkaan. Hän oli kuitenkin Tinderissä ollut sillä nimellä ja oli siellä saanut matchin miehen kanssa joka sattui olemaan juurikin tämä panokaveri, mutta hänkin oli siellä toisella nimellä kuin omalla nimellään. Ihanainen oli yhtenä iltana sitten chattaillut tämän uusvanhan matchinsa kanssa ajatellen, että ei mies nyt oikeasti voi olla niin saapas ettei tunnista häntä. Juttu meni lopulta niin pitkälle, että treffit sovittiin ja sinne Ihanainen oli ilmestynyt omana itsenään ja kun tämä uusvanha panokaveri oli ollut paikalla ihan suu pyöreänä, niin homma tuli päätökseensä. Ihanaisen mielestä juttu oli ollut jo aika lopettaa ja sitäpaitsi ei hän halunnut tyhmää miestä jalkojensa väliin.
Ihanainen oli siitä mukavassa tilanteessa, että saattoi melko vapaasti viipottaa minne halusi. Ja hänhän halusi! Uusioneiti ihmetteli, että miten ihmeessä hän pysyi kärryillä siitä mitä oli kenellekin deitille jutellut. Ihanaisella oli siihen helppo kaava: hän puhui kaikille totta ja johdatteli ekoilla treffeillä juttua aina samantyylisesti. Näin oli kuulemma helpompi muistaa mistä kaikesta olikaan puhuttu jos deitti pääsi jatkoon treffeille nro 2.
Ihanaisen kertoillessa viimeisen kuukauden tapahtumia oli Uusioneidin pakko huokaista; miten ihmeessä kukaan jaksoi tuollaista ravia? Hyvin jaksoi Ihanainen ja tokaisi ihmettelyihin vielä, että elämän ei kuulunut olla tylsää.
Ihanaisella oli äkkiä laskien 6 miestä "kierteessä". Osan kanssa juttu ei ollut vielä intiimillä asteella. Näistä miehistä kaksi sattui asumaan pienehkössä lähikaupungissa saman kadun varrella. Ihanainen kertoi, että ei se niin häntä vaivannut. Uusioneiti arveli, että kumpikaan herroista ei pitäisi jos Ihanainen kävelisi vastaan toisen miehen kanssa. Ihanaisen mielestä siihen oli häviävän pieni mahdollisuus sillä eihän hän siellä ulkosalla liikkunut. Sisällä ne liikunnat suoritettiin näillä keleillä... Ja toisekseen Ihanainen ei seurustellut kenenkään kanssa joten mitä sitten vaikka joku jossain näkisikin hänet jonkun kanssa?
Niin no... sellaistahan se sinkkuelämä kyllä on ettei ole kenellekään tilivelvollinen. Ihanaisen roisit jutut viihdyttivät Uusioneitiä. Uusioneidistä tuntui, että omat sinkkuajan seikkailut olivat aika kesyjä juttuja Ihanaisen irrotteluun verrattuna. Saivat kyllä sellaisiksi jäädäkin. Nyt oli oman rakkaan kainalo niin hyvä paikka, että itselle sopivampaa ei osannut kuvittellakaan. Ihanaisen asenne elämää kohtaa oli kuitenkin peukun arvoinen. Ei täällä naisen aina tarvi olla se joka antaa, nainen voi olla myös se joka ottaa.
Hitto miks ei?
No, jos toiset olivatkin vakiintuneet niin toisilla sitä menoa riitti muidenkin edestä.
Yksi Ihanaisista oli viettänyt kuukausia kiihkeässä panosuhteessa jossa oli päädytty kansallispuistoista veneretkien kautta aiheuttamaan pahennusta naapureissa. Kiihkeys kun tarkoitti heillä myös melko tulista seksiä. Ihanainen oli kuitenkin kyllästynyt suhteeseen ja laittoi koko hommalle pisteen ihan omanlaisellaan tavalla. Hän nimittäin lähti treffeille "Sannana" vaikka ei sitä nimeä oikeasti kantanutkaan. Hän oli kuitenkin Tinderissä ollut sillä nimellä ja oli siellä saanut matchin miehen kanssa joka sattui olemaan juurikin tämä panokaveri, mutta hänkin oli siellä toisella nimellä kuin omalla nimellään. Ihanainen oli yhtenä iltana sitten chattaillut tämän uusvanhan matchinsa kanssa ajatellen, että ei mies nyt oikeasti voi olla niin saapas ettei tunnista häntä. Juttu meni lopulta niin pitkälle, että treffit sovittiin ja sinne Ihanainen oli ilmestynyt omana itsenään ja kun tämä uusvanha panokaveri oli ollut paikalla ihan suu pyöreänä, niin homma tuli päätökseensä. Ihanaisen mielestä juttu oli ollut jo aika lopettaa ja sitäpaitsi ei hän halunnut tyhmää miestä jalkojensa väliin.
Ihanainen oli siitä mukavassa tilanteessa, että saattoi melko vapaasti viipottaa minne halusi. Ja hänhän halusi! Uusioneiti ihmetteli, että miten ihmeessä hän pysyi kärryillä siitä mitä oli kenellekin deitille jutellut. Ihanaisella oli siihen helppo kaava: hän puhui kaikille totta ja johdatteli ekoilla treffeillä juttua aina samantyylisesti. Näin oli kuulemma helpompi muistaa mistä kaikesta olikaan puhuttu jos deitti pääsi jatkoon treffeille nro 2.
Ihanaisen kertoillessa viimeisen kuukauden tapahtumia oli Uusioneidin pakko huokaista; miten ihmeessä kukaan jaksoi tuollaista ravia? Hyvin jaksoi Ihanainen ja tokaisi ihmettelyihin vielä, että elämän ei kuulunut olla tylsää.
Ihanaisella oli äkkiä laskien 6 miestä "kierteessä". Osan kanssa juttu ei ollut vielä intiimillä asteella. Näistä miehistä kaksi sattui asumaan pienehkössä lähikaupungissa saman kadun varrella. Ihanainen kertoi, että ei se niin häntä vaivannut. Uusioneiti arveli, että kumpikaan herroista ei pitäisi jos Ihanainen kävelisi vastaan toisen miehen kanssa. Ihanaisen mielestä siihen oli häviävän pieni mahdollisuus sillä eihän hän siellä ulkosalla liikkunut. Sisällä ne liikunnat suoritettiin näillä keleillä... Ja toisekseen Ihanainen ei seurustellut kenenkään kanssa joten mitä sitten vaikka joku jossain näkisikin hänet jonkun kanssa?
Niin no... sellaistahan se sinkkuelämä kyllä on ettei ole kenellekään tilivelvollinen. Ihanaisen roisit jutut viihdyttivät Uusioneitiä. Uusioneidistä tuntui, että omat sinkkuajan seikkailut olivat aika kesyjä juttuja Ihanaisen irrotteluun verrattuna. Saivat kyllä sellaisiksi jäädäkin. Nyt oli oman rakkaan kainalo niin hyvä paikka, että itselle sopivampaa ei osannut kuvittellakaan. Ihanaisen asenne elämää kohtaa oli kuitenkin peukun arvoinen. Ei täällä naisen aina tarvi olla se joka antaa, nainen voi olla myös se joka ottaa.
Hitto miks ei?
Kommentit
Lähetä kommentti