Mitä SÄ haluat?
Uusioneiti ja Ihanaiset tapasivat nykyään harvoin. Tai ainakin paljon harvemmin kuin ennen. Olihan se tietysti ihan ymmärrettävääkin kun niin moni oli vaihtanut sinkkuelämän vakiintuneeseen parisuhteeseen. Suhdestatus vaikutti Ihanaisten yhdessäoloon sillä tavalla, että Uusioneiti ei halunnutkaan enää jakaa ihan kaikkea muiden kanssa. Oma rakas ja hänen kanssaan vietetty aika oli eri tavalla pyhää kuin niiden miesten kanssa jotka olivat olleet vain hetken poikkeamassa Uusioneidin elämässä. Tietysti Uusioneiti halusi jakaa onneaan muiden kanssa, oli mukava kertoa yhteisistä tekemisistä, ihanista hetkistä laajennetun perheen kanssa ja siitä hyvästä olosta joka rakastuneena näkyy kertomattakin. Mutta se intiimimpi puoli, sen hän jätti jakamatta sillä ne hetket olivat vain heidän kahden omia. Ihanaiset olivat huomanneet tämän ja piikittelivät Uusioneitiä siitä, että joko se nyt meni siihen kerta viikossa saunan jälkeen peiton alle -juttuun. Ei, sellaista se ei todellakaan ollut, mutta eivät Ihanaiset ihan tosissaan kiusoitelleetkaan. Turvallinen oli ollut myös samanlaisen "suojan" takana. Hänestäkään Uusioneiti ei ollut halunnut jakaa kaikille kaikkea.
Sinkku Ihanaisia oli enää kaksi. Toinen heistä oli oli kokenut jonkunlaisen pysähdyksen kohdattuaan Goljatin, pitkän, komean ja raamikkaan miehen. Tämä mies oli kerran kysynyt Ihanaiselta, että mitä tämä oikeastaan halusi? Siis todella HALUSI?
Ihanainen oli vastannut haluavansa kokea; elää, tehdä muutakin kuin keskinkertaisuuksia. Hän oli elänyt elämää jossa liikkuminen ja ylipäänsä asioiden tapahtuminen oli ollut jotain muuta kuin meidän muiden keskivertoarkemme. Hän oli nähnyt maailmaa, tehnyt työtä jossa oli ollut paljon vastuuta ja vielä enemmän muuttuvia tilanteita. Nyt hän oli vastannut Goljatille haluavansa tehdä jotain mikä poikkeaisi täysin valtavirrasta. Tämä oli johtanut joidenkin mutkien kautta kinkyklubin sidontailtaan jossa ei tehty makramee-solmuja.
Uusioneidin ja muiden Ihanaisten oli pakko myöntää, että kukaan heistä ei ollut ajatellut niin hard core -touhua kuin tämä yksi Ihanainen. Rohkeudelle hakea rouheampiakin kokemuksia otettiin yhdet siemaukset kuohuviiniä. Jos kerran halusi kokemuksia niin mikäs siinä sitten. Goljatin rinnalla olisi kuka vaan voinut kävellä vähän pelottavimpiinkiin paikkoihin.
Parisuhteissa olevat Ihanaiset kertoilivat muuttuneista tunteista, siitä miten oli mukava käpertyä oman rakkaan kainaloon, miten ihanaa oli kuulua yhteen. Kaikillahan parisuhteet olivat vielä aika tuoreita kun niitä mitattiin kuukausissa eikä vuosissa. Jokaisella oli ollut takanaan huonoja kokemuksia, mutta myös hyviä. Nykyisissä kumppaneissa oli jokaisella yksi juttu yli muiden ja se oli se, että ei ollut tarvinnut tyytyä mihinkään. Kun ei ollut seurustelun pakkoa tai vimmaa niin suhteet olivat saaneet tulla jos olivat tullakseen. Sinkkuina oltiin oli eri pituisia aikoja ja varmasti niin oli ollut tarkoituskin.
Kukaan ei kaivannut suhdetta jossa olisi ollut epävarmuutta, epärehellisyyttä, jotain mikä olisi saanut ajattelemaan, että "onko tässä nyt jotain vai ei?". Ei haluttu niitä miehiä joiden piti Tinderissä käydä etsimässä muita samalla kun olivat muka sitoutuneita, mutta ei myöskään sitä, että suhde olisi ylipäänsä sellainen, että jomman kumman pitäisi pohtia toisen lähtökohtia koko juttuun.
Ihanainen oli vastannut haluavansa kokea; elää, tehdä muutakin kuin keskinkertaisuuksia. Hän oli elänyt elämää jossa liikkuminen ja ylipäänsä asioiden tapahtuminen oli ollut jotain muuta kuin meidän muiden keskivertoarkemme. Hän oli nähnyt maailmaa, tehnyt työtä jossa oli ollut paljon vastuuta ja vielä enemmän muuttuvia tilanteita. Nyt hän oli vastannut Goljatille haluavansa tehdä jotain mikä poikkeaisi täysin valtavirrasta. Tämä oli johtanut joidenkin mutkien kautta kinkyklubin sidontailtaan jossa ei tehty makramee-solmuja.
Parisuhteissa olevat Ihanaiset kertoilivat muuttuneista tunteista, siitä miten oli mukava käpertyä oman rakkaan kainaloon, miten ihanaa oli kuulua yhteen. Kaikillahan parisuhteet olivat vielä aika tuoreita kun niitä mitattiin kuukausissa eikä vuosissa. Jokaisella oli ollut takanaan huonoja kokemuksia, mutta myös hyviä. Nykyisissä kumppaneissa oli jokaisella yksi juttu yli muiden ja se oli se, että ei ollut tarvinnut tyytyä mihinkään. Kun ei ollut seurustelun pakkoa tai vimmaa niin suhteet olivat saaneet tulla jos olivat tullakseen. Sinkkuina oltiin oli eri pituisia aikoja ja varmasti niin oli ollut tarkoituskin.
Kukaan ei kaivannut suhdetta jossa olisi ollut epävarmuutta, epärehellisyyttä, jotain mikä olisi saanut ajattelemaan, että "onko tässä nyt jotain vai ei?". Ei haluttu niitä miehiä joiden piti Tinderissä käydä etsimässä muita samalla kun olivat muka sitoutuneita, mutta ei myöskään sitä, että suhde olisi ylipäänsä sellainen, että jomman kumman pitäisi pohtia toisen lähtökohtia koko juttuun.
Uusioneiti oli päättänyt arvostaa omaa itseään ja ihmisyyttään eikä ollut halunnut tulla enää kenenkään tallomaksi tai muutenkaan kuunnella kenenkään valheita. Siitä ei ollut mennyt kuin hetki kun Turvallinen oli tullut elämään. Suuri lämpö häntä kohtaan oli pysyvää ja tuntui hyvältä, että edelleen kuulumisia vaihdeltiin vaikka hän olikin töissä toisella puolella maapalloa. Ilman Turvallista ehkä Uusioneiti ei olisi ollut valmis ottamaan vastaan sitä mitä yhteinen elämä nykyisen miesystävän kanssa tarjosi. Heidän suhteessaan oli myös kysytty mitä kumpikin oikeasti halusi? Millaista elämää, millaisen suhteen, mikä oli elämässä hyvää ja miten halusi toisen olevan elämässään mukana?
Oletko sä miettinyt sitä?
Miten arvostat itseäsi?
Miten just SÄ haluat elämäsi elää?
Kommentit
Lähetä kommentti