Kel onni on?

Ihanaisten ensimmäinen etäyhteystuokio oli ollut hauska. Kaikilla oli ollut lasilliset viiniä tai kuohuviiniä ja yhdessä oltiin kippistelty onnelle. Tällä kertaa onnellisuuden aiheena oli onnellisuus parisuhteessa. Niin se elämä muuttui Ihanaisillakin kun entisistä sinkuista oli tullut parisuhteessa olevia, avovaimoja, kihlattuja ja kohta vaimojakin. Ihanaisissa oli edelleen myös sinkkupoweria, mutta eihän parisuhdestatus ollut koskaan ollut ystävyydessä määrittelevä tekijä, joten onnellisia oltiin puolin ja toisin.

Toinen Ihanaisten sinkuista kertoi, että oli matchannut Tinderissä Mr. Kiihkeän kanssa. Kiihkeä oli ollut Tinderissä toisella nimellä ja profiilikuvana ei ollut ollut kasvokuvaa. Pyynnöstä Kiihkeä oli hetkeksi laittanut kuvansa näkyville joten siitä Ihanainen oli tunnistanut tyypin. Ihanaisten etäyhteystapaamisessa oli hetken aikaa ihmetelty, että mitä ihmettä kukaan teki Tinder profiililla jossa ei ollut omaa naamaa näkyvillä? Tai no, yleensähän nämä kasvokuvattomat hakivat seksiseuraa ja/ tai heillä ei olleet puhtaat jauhot pussissa. Uumoksuttiin, että Kiihkeän kohdalla molemmat varmasti pitivät kutinsa. Rinssi Roopertti oli taas ratsailla.

Tästä Uusioneiti huomasi kuinka onnellinen hän nyt oli. Ei kuitenkaan ollut kovin kauaa siitä kun hän oli vielä halunnut elää omaa elämäänsä ilman sen vakavampaa suhdetta. Pari vuotta sitten vielä Uusioneiti oli ollut tyytyväinen siihen, että sai vapaasti tehdä mitä halusi, ja kukaan ei ollut sitä ohjailemassa hänen puolestaan. Se oli ollut viimeinen asia mitä hän oli halunnut. Sitten olikin tapahtunut rytinällä! Turvallinen oli tullut tuomaan elämään sellaista intensiivistä välittämistä jota Uusioneiti ei ollut muistanut olevan olemassakaan. Suhde oli lempeästi saateltu muistoihin Turvallisen lähtiessä töihin toiselle mantereelle. Ei sitä voi kukaan käsittää miten suhteen voi päättää sellaisella rakkaudella jolla se oli tehty. Oli toivottu toiselle kaikkea hyvää koko sydämestä.

Nurkan takana se onni oli ollut odottamassa. Siihen Uusioneiti oli uskaltanut heittäytyä ns. takki auki, ja sen seurauksena koko elämä oli heittänyt kuperkeikkaa. Se, minkä Uusioneiti oli ajatellut olevan hänen tulevaisuutensa, olikin saanut lentää romukoppaan. Ei hän ollut voinut vastustaa kun sydän vei ja tunteet tulvivat. Oli kannattanut elää intuition varassa, oli kannattanut tutkiskella omaa itseään ja sitä mitä elämässä piti tärkeänä. Se tärkeys ei todellakaan ollut materiaa, ei sinnepäinkään! Että olikin olemassa mies jonka kanssa kaikki oli mahdollista; se oli mahtavaa! Villimies ja sielunkumppani. Sellaisen miehen Uusioneiti oli saanut ja se oli johtanut yhteiseen elämään.

Kun löytää sen oikean 

Tältäkö se tuntuu, kun löytää oikean
Hei tältäkö se tuntuu ennen kuin me suudellaan
Ensimmäisen kerran mä olen elossa
Hei ota minut kiinni ennen kuin yö katoaa

Onnellisuuden tematiikasta Ihanaisten juttelivat hyvän tovin. Yksi Ihanaisista oli putsannut menneen elämänsä painolastit putsaamalla sometilinsä. Hän oli päätynyt siihen, että hän ei tarvinnut sellaisia ihmisiä someseuraajikseen joiden kanssa ei oikeasti halunnut edes olla tekemisissä. Entiset hoidot, säädöt, kaukaiset sukulaiset ja ala-asteen aikaiset ns. ystävät olivat saaneet mennä. Ihanainen kertoi, että ihan kuin ryhti olisi suoristunut ja ilma kulkenut paremmin. Tämän kaikki uskoivat. Uusioneiti aikoi myös tehdä saman.

Lopuksi Uusioneiti oli halunnut kertoa kaikille Ihanaisille, ja nyt teille lukijoille myös, että hän halusi lopettaa sinkkublogin pitämisen, eli tämän blogin, kunhan hän saisi päätökseen sen minkä vuoksi blogi oli ihan alkujaan saanut alkunsa. Ihan alunperin tarkoitus oli ollut jakaa nelikymppisten sinkkunaisten elämästä kertovia juttuja, mutta myös sen Uusioneiti oli halunnut näyttää, että hän ei alistuisi siihen rooliin jota Kiihkeä oli hänelle sovitellut. Uusioneiti oli halunnut kertoa totuuden, ja nyt hän odotti enää viimeistä silausta eli sitä, että saisi viranomaisten kautta näytettyä toteen sen minkä toki itse tiesikin olevan totta. Kiihkeän rimpuilu valheidensa ja naisten pyörittämisen keskellä oli mennyt liian pitkälle.

Tietysti Kiihkeän näkökulmasta hän oli uhri ja Uusioneiti ihan sekopää.

Ei missään kohtaa siis peiliin katsomista, totuuden myöntämistä tai ajatustakaan siitä, että systemaattinen naisten kusettaminen olisi ollut millään lailla väärin. Ehkä se onnellisuus Vakinaisille 1 ja 2 oli sitä, että he halusivat uskoa Kiihkeän valheita? Jospa heissä olisikin jotain erityistä, jotain jonka vuoksi Kiihkeä olisi ollut heille rehellinen?

Naiset olivat nimittäin usein sellaisia, että he halusivat korottaa itseään toisten yläpuolelle ajatellen, että näissä auevaaramaisissa suhteissa juuri he olivat tärkeitä, ei ne muut. Samaan aikaan he kuitenkin tietävät, että he eivät olleet siinä kuviossa muuta kuin pelinappuloita. Oliko se sitä kuuluisaa onnea joka kannattaisi vanhan sananlaskun mukaan kätkeä? Eipä tainnut olla.



Se onni mitä halusi rinta rottingilla esitellä ystäville oli jotain sellaista mitä ei halunnut kätkeä. Siitä me Ihanaisten parisuhteissaan onnelliset olimme 100%:n varmoja.