Uusioneiti esittäytyy

Äitienpäivään ajatuksia äitisuhteen haavojen merkityksestä parisuhteen muodostukseen. Äitienpäivänä jokainen ehkä hetken edes muistelee omaa äitiään. Niin Uusioneitikin. Hän menetti oman äitinsä lapsensa. Ihana, rakas, lämmin äiti oli yhtenä päivänä poissa. Lapsen on vaikea ymmärtää kuoleman lopullisuutta. Menetys hiipii päivien, viikkojen, kuukausien ja vuosien kuluessa syvemmälle ja syvemmälle sisimpään. Äitiä olisi monesti kaivattu. Kamalaa on joutua elämään ilman äitiä, mutta varmasti kamalampaa olisi ollut elää kylmän äidin kanssa. Uusioneidin äiti oli ollut kaikkea muuta kuin kylmä. Ihan tuulesta temmattuja eivät ole lapsuudentraumat. Uusioneidin kohdalla äidin kuolemasta alkoi lopullisten jäähyväisten ketju joista jokainen jätti oman arpensa. Miten joku jota koko sydämestään rakasti olikin äkkiä poissa? Noin vaan, mitenkään varoittamatta. Sitkeästi oli aina noustava uuteen päivään, uskottava parempaan huomiseen ja yritettävä jatkaa eteenpäin. Paljon piti virrata vettä joessa enn...

Ihanaisten ensimmäinen etäyhteystuokio oli ollut hauska. Kaikilla oli ollut lasilliset viiniä tai kuohuviiniä ja yhdessä oltiin kippistelty onnelle. Tällä kertaa onnellisuuden aiheena oli onnellisuus parisuhteessa. Niin se elämä muuttui Ihanaisillakin kun entisistä sinkuista oli tullut parisuhteessa olevia, avovaimoja, kihlattuja ja kohta vaimojakin. Ihanaisissa oli edelleen myös sinkkupoweria, mutta eihän parisuhdestatus ollut koskaan ollut ystävyydessä määrittelevä tekijä, joten onnellisia oltiin puolin ja toisin. Toinen Ihanaisten sinkuista kertoi, että oli matchannut Tinderissä Mr. Kiihkeän kanssa. Kiihkeä oli ollut Tinderissä toisella nimellä ja profiilikuvana ei ollut ollut kasvokuvaa. Pyynnöstä Kiihkeä oli hetkeksi laittanut kuvansa näkyville joten siitä Ihanainen oli tunnistanut tyypin. Ihanaisten etäyhteystapaamisessa oli hetken aikaa ihmetelty, että mitä ihmettä kukaan teki Tinder profiililla jossa ei ollut omaa naamaa näkyvillä? Tai no, yleensähän nämä kasvokuvattomat haki...

Ihanaisten riveissä oli tämän blogin perustamisen jälkeen sitouduttu, pariuduttu, kotiuduttu, jaettu ilot ja surut, sanottu heipat sinkkuelämälle ja annettu sinkkuelämän tulla elämään. Yhtä pidettiin edelleen, mutta sinkkuudesta harvemmin enää juteltiin kun nähtiin. Oli tapahtunut isoja asioita. Yksi Ihanainen oli nyt onnellinen avovaimo, yksi oli sitoutunut muuten vaan onnellisesti, ja Uusioneiti oli kokenut myllerryksen jota ei ollut osannut odottaa; hän oli menossa naimisiin! Näistä parituneiden kuulumisista ei nyt kuitenkaan sen enempää tällä kertaa. Ihanaisten pariin oli lempeästi otettu vastaan haavoitettu ja petetty uusi jäsen. Uusin Ihanainen oli saanut kuulla, että mies jota hän oli rakastanut, ja jonka kanssa hänellä oli yhteinen koti, elämä ja asuntolaina, olikin pettänyt häntä jo pitkään toisen naisen kanssa. Mies oli (tietenkin) yrittänyt selittää asiat muuksi kuin mitä ne olivat. No, elämä on, ja aina ei voi voittaa, joten ei muuta kuin kohti uusia kuvioita. Uusi...

Uusioneidin lapsuudenystävä oli saanut selville, että hänen avomiehellään on sivusuhde. Koska ystävättären ja hänen avomiehensä liitto ei ollut avoin suhde, niin tieto tuli täysin yllätyksenä Uusioneidin ystävälle. Uusineidin ystävättären kertoessa tilanteesta ei voinut olla ajattelematta, että jotain kovin tuttua siinä oli Uusioneidillekin. Kaavaan kuului sinisilmäinen nainen, valehteleva mies, ja mustan selittäminen valkoiseksi ja toisinpäin. Case Kiihkeä all over again!  Paljonkohan mahtoi vastaavia tapauksia olla pitkin poikin maata? Surullisen paljon varmaankin. Eräänä päivänä Uusioneidin lapsuudenystävä oli saanut puhelinsoiton naiselta, joka oli kertonut tapailevansa hänen avomiestään. Tapailua oli jatkunut pitkään, puhutiin vuosista. Lapsuudenystävä oli asiaa tietysti avomieheltään tivannut, ja saanut vastaukseksi, että nainen vaan yritti rikkoa heidän parisuhdettaan, ja että nainen oli hullu. Avomies oli ollut tämän toisen naisen kanssa kyllä tekemisissä, mutta ei ...

Uusioneiti ja Ihanaiset tapasivat nykyään harvoin. Tai ainakin paljon harvemmin kuin ennen. Olihan se tietysti ihan ymmärrettävääkin kun niin moni oli vaihtanut sinkkuelämän vakiintuneeseen parisuhteeseen. Suhdestatus vaikutti Ihanaisten yhdessäoloon sillä tavalla, että Uusioneiti ei halunnutkaan enää jakaa ihan kaikkea muiden kanssa. Oma rakas ja hänen kanssaan vietetty aika oli eri tavalla pyhää kuin niiden miesten kanssa jotka olivat olleet vain hetken poikkeamassa Uusioneidin elämässä. Tietysti Uusioneiti halusi jakaa onneaan muiden kanssa, oli mukava kertoa yhteisistä tekemisistä, ihanista hetkistä laajennetun perheen kanssa ja siitä hyvästä olosta joka rakastuneena näkyy kertomattakin. Mutta se intiimimpi puoli, sen hän jätti jakamatta sillä ne hetket olivat vain heidän kahden omia. Ihanaiset olivat huomanneet tämän ja piikittelivät Uusioneitiä siitä, että joko se nyt meni siihen kerta viikossa saunan jälkeen peiton alle -juttuun. Ei, sellaista se ei todellakaan ollut, mutta eivä...

Yksi Ihanaisista kertoi, että oli työpaikan iltajuhlien kääntyessä aamun tunneille päättänyt ex tempore -tyylisesti lähteä miespuolisen työkaverinsa luokse jatkoille. Mies oli soittanut taksia ajavan serkkunsa kyytimieheksi ja taksin tullessa Ihanainen oli hypännyt miehen kanssa takapenkille. Jonkunlainen kissa ja hiiri -leikki oli jo juhlaillan aikana tullut tavallaan päätökseen sillä jatkoille ei lähdetty vain musiikkia kuuntelemaan ja viiniä siemailemaan. Suutelu taksin takapenkillä oli päättynyt siihen, että taksikuski eli työkaverin serkku, oli äkkiä hihkaissut, että kappas vaan: "*****han se siinä serkkumiehen kainalossa!" Ihanaisella oli hetken kestänyt tajuta, että taksia ajoi hänen suunnilleen vuoden takainen muutaman yön verran vieressä pyörinyt ex-treffikaveri. Joopa joo... Hiljaisuus oli onneksi kestänyt vain hetken, mutta työkaveri oli hoksannut millainen yhteys Ihanaisella ja hänen serkullaan oli. Jatkoilla oli sitten päädytty (ehkä ihan fiksustikin) pitäytym...